Utrecht | huhtikuu 2012
Olen siirtynyt vaihtarimuisteloissani puoliväliin, aiemmin olen kirjoittanut tammi-, helmi– ja maaliskuusta. Huhtikuun alussa olin juuri palannut Berliinin– ja Prahan-reissuilta, ja poikaystäväni oli käynyt ensimmäisen kerran Utrechtissa.
Sitten tulin kipeäksi, ainakin kolmatta kertaa koko vaihdon aikana. En ole koskaan sairastellut niin paljon kuin asuessani Hollannissa. Ensin sain hirvittävän kuumetaudin helmikuussa, enkä päässyt Maastrichtin karnevaaliin sen takia. Maaliskuussa minulla oli vain pikkuflunssa, mutta huhtikuun alussa jysähti taas – tällä kertaa korvissa.
Huhtikuussa sain pitkästä aikaa korvatulehduksen sekä nielutulehduksen, jonka takia en pystynyt puhumaan muutamaan päivään. Se olikin tuskallista, koska silloin tutustuin taas uuteen ystävään, josta tuli kiinteä osa vaihtoni loppuaikaa. Hän oli paikallinen nuori poika L, joka solahti muitta mutkitta Las Senzan porukkaan.
Huhtikuu oli juhlimisen osalta kaikista vilkkain kuukausi, vaikka sairastelustani päätellen en kauheasti himmaillut muinakaan kuukausina.
Yksiä mukavimpia huhtikuun juhlia olivat pääsiäiset – monikossa siksi, että juhlimme pääsiäistä sekä gregoriaanisen kalenterin että ortodoksisen kalenterin mukaan. Parnassoksessa tietenkin.
Ensimmäisenä oli vuorossa läntisen Euroopan pääsiäinen. Koska meidän pääsiäisseurueessamme oli paljon pohjoismaalaisia, teimme ruuaksi muun muassa lihapullia ja lohisalaattia.
Seuraavan viikon sunnuntaina oli vuorossa ortodoksisen kalenterin pääsiäinen. Kokkausvastaavina olivat tällä kertaa muun muassa bulgarialainen kämppiksemme sekä Las Senzan A ja Z. Yksi mieleenpainuva asia oli heidän tapansa kuoria keitetyt perunat käsin. En muista enää, miksi he niin tekivät, mutta ilmeisesti se on tapa ainakin Bulgariassa.
Samana sunnuntaina kun juhlimme ortodoksista pääsiäistä, meillä oli toinen Parnassos-projektin ensi-ilta. Tämä oli toinen kerta, kun teimme kämppisteni kanssa lyhytelokuvan viikonlopun aikana.
Tällä kertaa ohjauksesta vastasi irlantilaiskämppikseni, minä tein puolestani musiikin elokuvaan.
Hassua kyllä, olen vasta nyt Orivedellä opiskellessa tajunnut, että tämä toinen lyhytelokuvamme oli niin sanottu avoin draama, joka on paaaaljon harvinaisempi kuin suljettu draama. Avoin draama muistuttaa hyvin paljon taideperformanssia, jonka nähtyään ei välttämättä ymmärrä ollenkaan, mitä on juuri nähnyt. Maaliskuussa käsikirjoittamani lyhäri oli perinteinen suljettu draama, jossa on juoni ja tarina sekä alku ja loppu.
Sen sijaan tässä huhtikuussa tekemässämme lyhärissä ei ollut tarinaa, oli vain asioita, jotka tapahtuivat. Minun rooliini kuului muun muassa tynkyn kasvorasvan siveleminen poskeeni sekä valojen rämpytys. Toisen tytön rooliin kuului veden laskeminen altaaseen ja lopulta nyrkin lyöminen täyteen altaaseen. Yhdessä nurkassa kaksi tyttö polttivat tupakkaa, pöydän ääressä naapurisolumme miesopiskelija nuoli pöydältä kondesoitua maitoa. Tässä oli tiivistetysti toinen lyhärimme.
Olimme kuvanneet lyhärin poikkeuksellisesti yöaikaan, jotta keittiössämme olisi tarpeeksi pimeää. Joten ortodoksisen pääsiäispäivällisen jälkeinen enskari meni aika väsyneissä merkeissä. Itse elokuva sai aika innostuneen vastaanoton, koska kukaan ei tajunnut, mistä siinä oli kyse. Avointa draamaa näkee aivan liian harvoin, on kovin virkistävää nähdä välillä sellaista, josta ei ymmärrä hölkäsen pöläystäkään.
Utrechtista tulee vihreä ja kauniimpi kuin koskaan
Huhtikuussa heräsin siihen, kuinka vihreä Utrecht olikaan. Kevään merkkejä oli jo maaliskuussa havaittavissa, mutta nyt kevät tuli kaupunkiin ryminällä.
Tein kahden muun suomalaistytön kanssa pyöräretken Utrechtin maaseudulle, jossa en ollut aiemmin käynyt. Vain muutaman kilometrin päässä keskustasta löytyi aivan toisenlainen maailma. Ja miten vihreä!
Koulussa olimme siirtyneet opetusohjelman toiseen osaan, joka huipentuisi toukokuussa tapahtuvaan reportaasimatkaan ja opiskelijalehden toimittamiseen. Huhtikuun alussa valmistauduimme siis tulevaan matkaan esimerkiksi kertaamalla lähteiden hankintaa ja käyttöä sekä harjoittelemalla valokuvausta. Saimme vierailevalta valokuvauksen opettajalta tehtävän kuvata omaa Utrechtiamme. Minä lähdin kiertämään Utrechtin keskustaan, joka oli muuttunut keväisen upeaksi. Kaupunki oli silloin ehdottomasti kauneimmillaan.
Kävin myös vihdoin kuvaamassa kampuksen lampaat. Jep, Uithofin kampuksella oli lampaita. Aika mahtavaa, eikö? Mutta tiedättekö kuinka vaikeaa on ottaa lampaista kuva, jossa joku ei olisi kyykistynyt pissalle? Todella, todella vaikeaa. Näiden kuvien välillä on muutama sekunti…
Ja entäs ne huhtikuun lukemattomat juhlat? En nyt viitsi muistaa jokaisen juhlan aihetta, yleensä kyseessä oli vain perinteiset opiskelijariennot. Asiat rullasivat tavallaan, meille oli muodostunut tiettyjä rutiineja ja monta kertaa viikossa opiskelijabileissä ramppaaminen oli osa sitä. Unirytmini oli aivan kauhea, nukkumaan menin toisinaan puoli kuudelta ja seuraavana päivänä nousin ylös kolmelta tai pahimmillaan puoli viideltä. Ei ihme, että olin koko ajan kipeänä.
Huhtikuun viimeinen viikko oli kuitenkin varmaan koko vaihtoni eeppisin bileviikko, koska silloin perinteisten tiistai- ja torstai-opiskelijarientojen lisäksi Parnassoksessa järjestettiin tanssiaiset, joita seuranneina päivinä oli Hollannin suurin kansanjuhla Queen’s Night ja Queen’s Day. Vuonna 2013 kuningatar Beatrix luopui kruunustaan ja valta siirtyi hänen pojalleen Willem-Alexanderille, joten vuodesta 2014 asti Queen’s Night ja Day on kulkenut tietenkin King’s Nightina ja Dayna.
Parnassoksen tanssiaiset olivat keskuksessa asuvien amerikkalaisten ideoimat. Kulttuurikeskuksessahan asui vaihtareita kolmessa kerroksessa, meidän solu oli ylimmässä kerroksessa. Koko porukka oli niin valtava, ettei yhteisöllisyys ollut kovinkaan suurta kaikkien kolmen kerroksen välillä, mutta siksi alakerrassa järjestetyt Promit olivat hauska ele.
Eivät ne tietenkään eronneet kovinkaan paljon tavallisista bileistä muuten kuin siinä, että moni laittoi vähän tavallista hienompaa päälle.
No sitten tuli huhtikuun päättävä juhla eli aiemmin mainitsemani Queen’s Night ja seuraavan päivän Queen’s Day. Kyseessä on hillittömät juhlat Hollannin kuninkaallisten kunniaksi. Kaikki pukeutuvat oranssiin, joka kulmassa on juhlat. Nehän osuvat aika samoille maille kuin vappu, mutta ne ovat kyllä vappu potenssiin kymmenen.
Erityisesti yöaikaan tapahtuva Queen’s Night on railakas juhla. Pelkästään Utrechtissa on klubitason dj-keikkoja useilla eri aukiolla eli juhlija voi käydä läpi useita eri bileitä saman illan aikana. Kaikki ulkoilmakeikat ovat ilmaisia ja tungosta riittää. Olutta myydään kadunkulmissa halpaan hintaan.
Nykyinen King’s Night (juhlitaan yleensä 26.4.) on ehdottomasti yksiä parhaimpia aikoja tulla Hollantiin, niin hauskat juhlat ne ovat. Vähän kuin jos menisi Pyhän Patrickin päivänä Irlantiin, voisin ainakin kuvitella. Amsterdamissa ihmispaljous on oranssin juhlan aikaan niin hengästyttävä, että miellyttävämpi vaihtoehto on juhlia pienemmässä paikassa, vaikkapa juuri Utrechtissa.
Queen’s Nightia seurasi sitten Queen’s Day, joka oli vähän kuin toisinto yöstä, mutta tietysti vähän kesympi versio. Liikkeellä on luonnollisesti paljon enemmän lapsiperheitä, mutta olutta ja bileitä on edelleen tarjolla kadunkulmissa. Ja voi sitä iloista oranssin määrää!
Tähän maratonjuhlintaan päättyi huhtikuu. Toukokuu alkoi ihan toisenlaisissa merkeissä, kun lensin Lissaboniin kahdeksi viikoksi rauhoittumaan ja tekemään reportaasimatkaa.
Piditkö lukemastasi?
Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.