Bratislava | heinäkuu 2019
Koska aloitimme Itävaltaan ja Sloveniaan suuntautuvan road tripin Wienistä, halusimme tietysti piipahtaa tunnin matkan päässä Bratislavassa. Slovakian pääkaupunkiin pääsee Wienistä sekä halvoilla busseilla että 11 euroa maksavilla junilla. Me valitsimme puksuttimen, joita lähtee Wien Hauptbahnhofilta noin puolen tunnin-tunnin välein. Liput voi huoletta ostaa vasta paikan päällä.
Rakastan ulkomailla liikkumista niin junilla, busseilla kuin autoillakin. Parasta on ohi vilisevien maisemien tankkaus. Harvoin tunnen ikävystyväni maisemia katsellessa, mutta totta vie Wienin ja Bratislavan väliset maisemat olivat uskomattoman puuduttavaa peltomaisemaa koko matkan.
Kun unettavaan maisemaan yhdistetään vielä helteestä tunkkainen, ilmastoimaton junan vaunu, emme olleet varsinaisesti terävimmässä kunnossa lähdössä tutkimaan uutta paikkaa.
Bratislavan päärautatieasema sijaitsee reilun kilometrin päässä vanhastakaupungista, jota kohti me lähdimme hortoilemaan kuin tyrmääjäsienten nauttineina. Ensimmäiset huomiot olivat: tämä on paljon pienempi kuin valtava Wien ja täällä on selkeästi itäeurooppalaisempi, hieman rähjäisempi tunnelma. Muutamista pastellisävyisistä kirkoista tuli ihan Vilna mieleen.
Emme osanneet kävellä vanhaankaupunkiin ihan suorinta reittiä, joten olimme sinne saapuessamme yhä väsyneempiä. Astuimme kuitenkin mieli avoimena Michaelin portista vanhankaupungin uumeniin ja olimme valmiina hullaantumaan Bratislavasta.
Vastassamme oli tyypillisen keskieurooppalainen näkymä mukulakivikatuineen, toinen toistaan muistuttavine paikallisine ravintoloineen ja viehättävine, kapeine taloineen.
Me seurailimme rautatieasemalta mukaan nappaamaamme nähtävyyskarttaa ja lähdimme metsästämään Michaelin portin lisäksi muita vanhankaupungin tärppejä. Kävimme ihailemassa pääaukion vanhaa kaupungintaloa, jonka kirkkomaisesta tornista olisi päässyt ihailemaan vanhaakaupunkia, aivan kuten Michaelin portin tornistakin.
Samaan syssyyn käväisimme katsomassa arkkipiispan vaaleanpunaisen palatsin (Primate’s Palace) 1700-luvulta. Kaunista, kaunista – kyllä vain. Mukavan keskieurooppalaista, kyllä vain.
Niskassa huohottava helle sai keskittymiskykymme kuitenkin herpaantumaan ja kiinnostumaan historiallisia maamerkkejä enemmän Bratisvalan gelatotarjonnasta – josta ei muuten iloksemme ollut puutetta.
Jäätelöä lipoessa ajatus lounaasta alkoi houkutella niin paljon, että nähtävyydet saisivat odottaa vielä lisää. Mättöjen kiilto silmissä kävelimme pääaukion läheiselle pikkukujalle Zelenálle, jossa istahdimme slovakialaista ruokaa mainostavaan Krčma na Zelenej -ravintolaan.
Katsoin juuri Tripadvisorista, että viereinen ravintola Koliba Kamzik on saanut meidän raflaamme paljon parempia arvosanoja, mutta siitä huolimatta tämä lounastankkaus oli ihan mukiinmenevä suoritus. Pyry veti perusbroileria, mutta itse testasin paikallisen annoksen, jossa oli perunagnoccheja, hapankaalia ja pekonia. Ilottomasta värityksestään huolimatta annos oli oikeastaan varsin hyvä.
Totta vie tämän hiilaripommin jälkeen kiinnostus alkoi taas pikku hiljaa siirtyä vatsasta ympäröivään kaupunkiin. No niin Bratislava, hurmaa meidät!
Päätimme poiketa hetkeksi pois vanhastakaupungista ja käydä katsomassa kilometrin päässä sijaitsevan Pyhän Elisabethin kirkon, joka tunnetaan myös Sinisenä kirkkona. Matkalla kirkolle aloin vihdoin tuntea rakastamaani aitoa uteliaisuutta uutta paikkaa kohtaan, mikä oli mukavaa vaihtelua aiemmalle hellehaahuilulle.
Sininen kirkko oli tosi hauskannäköinen ilmestys, jopa piparkakkutalomaisen söpö. Valitettavasti tämä 1900-luvun art nouveau -kirkko oli kiinni, joten emme päässeet katsomaan sitä sisältä.
Siniseltä kirkolta on puolen kilometrin matka Tonavan rantaan, jossa istahdimme hetkeksi drinkeille. Risteilijöistä täyttynyt rantapromenadi ei saanut aikaan ihan samanlaisia ihastuneita huokauksia kuin Tonavan ranta Budapestissä. Siinä missä Budapestissä joen molemmin puolin lepää muun muassa uhkea linna ja näyttävä parlamenttitalo, Bratislavasta löytyy UFO.
UFOksi kansankielellä ristitty silta on valmistunut 1970-luvulla ja silloin se sai nimekseen SNP Most Slovakian kansannousun mukaan. Sillan huipulla lekottelevasta lentävästä lautasesta on varmasti ihan vaikuttavat näkymät muualle Bratislavaan, mutta me valitsimme näköalojen katseluun hieman perinteisemmän paikan: päätimme kavuta Bratislavan linnalle.
Nousu linnavuorelle kävi varsin leikiten kuumasta ilmasta ja mahassa pötköttävästä vauvasta huolimatta. Ja kun kerta sinne asti olimme tulleet, päätimme pistäytyä sisällä linnassa. Linnassa toimii Slovakian kansallismuseo.
Bratislavan linna yllätti meidät tyhjyydellään. Siinä missä Wienin Hofburg ja Schönnbrunn ovat täynnä toinen toistaan loisteliaampia huoneita kallisarvoisine esineineen, Bratislavassa monet linnan valkeista huoneista ammottivat tyhjinä.
Linnassa oli meneillään huonekalunäyttely, jonka esineet tuntuivat välillä olevan kuin väärässä ympäristössä. En olisi odottanut näkeväni linnassa tällaisia 1960-70-luvun huonekaluja.
Näin huoneet jatkuivat muutamassa kerroksessa, täynnä historiallisia huonekaluja, joista osa oli kyllä hyvin kauniita ja mielenkiintoisia, kuten nämä vanhat arkut.
Linna jätti jälkeensä kuitenkin hieman pöllämystyneen fiiliksen. Oli tavallaan virkistävää, ettei edessä ollut Wienistä tuttua hillitöntä rokokoo- ja barokki-ilottelua, mutta tyhjät huoneet ja osittain keskeneräiset näyttelytilat saivat toivomaan jotain enemmän.
Sama keskeneräisyys vaivasi linnan puutarhaa.
Tässä vaiheessa aloimme haaveilla paluusta Wieniin. Ei ollut vielä ihan illallisaika, olimme nähneet linnan ja käyskennelleet vanhassakaupungissa – mitä voisimme vielä nähdä, jos jäisimme muutamaksi tunniksi?
Vanhakaupunki tuntui nyt päätyvän osastolle ”ihan kiva”. Kapeat, karkinväriset kadut olivat tietysti viehättäviä ja mukavaa tunnelmaa löytyi ainakin Slovakian kansallisteatterin läheiseltä aukiolta Hviezdoslavovo námestieltä.
Tässä vaiheessa kuitenkin laiskuus peittosi uteliaisuuden, mikä kertoo armottomasti siitä, että Bratislava ei onnistunut tekemään kovin suurta vaikutusta yhden päivän aikana.
Kävelimme takaisin rautatieasemalle, jossa huomasimme pettymykseksemme, että junat olivat juuri alkaneet kulkea kahden tunnin välein. Olimme kuvitelleet pääsevämme 19:38 lähtevään junaan, mutta sillä tunnilla ei enää lähtenyt junia, joten joutuisimme odottamaan yli puolitoista tuntia 20:38 lähtevää junaa.
Takaisin vanhaankaupunkiin ei kannattanut enää vaivautua – emme edes olisi jaksaneet – joten jäimme aseman yläkertaan istumaan ja voivottelemaan kohtaloamme. Kuvan olut liittyy tapaukseen.
Harmitti – ei pelkästään juna-aikataulujen harventuminen vaan Bratislavasta jäänyt valju yleisfiilis. Olimmehan sombailleet jo pari päivää Wienissä, joka sekin oli jättänyt meidät kylmäksi. Miksi Bratislavankin piti tuntua näin yhdentekevältä? Vaikka Slovakian puolelle koukkaaminen toi taas yhden uuden maan plakkariin, olisi melkein kannattanut viettää päivä Wienissä ja katsoa, olisiko siitä saanut kolmantena päivänä raaputettua pinnan alta esiin jotain sykähdyttävää.
Mutta kuten jo jossain aiemmassa kirjoituksessani pohdin, tällaiset pettymykset kuuluvat matkailun henkeen. Kaikkiin paikkoihin ei voi rakastua päätä pahkaa, vaikka rakastaisikin matkustamista.
Mitä mieltä sinä olet Bratislavasta?
Seuraa Tien päällä -matkablogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.
Ihan totta ettei kaikista maailman paikoista nyt vain voi tykätä. Itse kyllä tykästyin Bratislavaan, varsinkin kontrasteihin. Itää ja länsi-Eurooppaa sopivassa paketissa. Tai sitten vain hieman kämäisen Kosicen jälkeen Bratislava tuntui niin kivalta. Ja Budapestin pettymyksen jälkeen…
Oho ai Budapest oli sulle pettymys? On se hauska, miten eri paikat kolahtaa eri ihmisille. 😀 Sillä on tosiaan myös väliä, että mistä on tulossa kohteeseen. Vaikka Wien ei saanut sydäntä sykkyrälle niin Bratislava ei silti säväyttänyt. On kyllä totta, että se on ihan kiva yhdistelmä itää ja länttä!
Kävin Bratislavassa heinäkuussa, päiväseltään minäkin. Linnan esitteessä luki, että tyhjät salit ovat valtion juhlahuoneisto ja niissä järjestetään kaikkia virallisia vastaanottoja, ja huonekalut ja muut vermeet tuodaan aina paikalle sen mukaan minkä tyyppinen tilaisuus on kyseessä. Eli sen vuoksi oli autiota, ihmettelin kyllä ennen kuin luin. Linnan alakerrassa oli näyttely roomalaisajan kaivauksista, joka oli minusta älyttömän kiinnostava, eli sen ansiosta linna pääsi plussan puolelle. Muuten oon samaa mieltä kaikesta, vanhakaupunki oli tosi söpö ja aseman seutu vähän kämäinen, ja myöskin söin tuota samaa gnocchipöperöä!
Hei, kiitos näistä tiedoista! Myönnän, että olen usein vähän laiska lukemaan esitteitä ja pitkiä seinäsepustuksia museoissa, mutta tuohan selittää. Muistan nuo kaivausnäyttelyt myös, me ei vietetty siellä kovinkaan pitkää aikaa. Hauskaa, että säkin söit noita samoja gnoccheja! Niitä varmaan saa kyllä melkeinpä kaikista ravintoloista. Oli kyllä hyviä! 🙂
Bratislavassa en ole käynyt, Wienissä kolmesti ja pitänyt. Mutta kiitos rehellisestä postauksesta, näitä ainakin minä luen sata kertaa mieluummin, kuin ”yhteistyöpostauksia” paikoista, joissa ei ollut mitään vikaa. Kauniita pastellisävyisiä rakennuksia, mutta luulen ymmärtäväni tuon tunteen.
Kiitos kehuista, yritän kyllä olla aina mahdollisimman rehellinen, vaikka en halua myöskään kuulostaa siltä, että valitan turhasta. Mutta nyt tosiaan jäi varsin mitäänsanomaton fiilis Bratislavasta.
Kuvia kattellessa tuli vihdoin tunne, että ehkä sittenkin kannattaa uhrata edes päivä Bratislavalle. Mutta melkoisesti jakaa paikka mielipiteitä. Itse haaveilen matkaa ani Wienistä laivalla. Kauanko Bratislava-Wien väli kestikään?
Kyllä päiväretki Bratislavaan kannattaa kuitenkin tehdä, se on mukavan erilainen verrattuna Wieniin! Junalla matka taittuu tosiaan tunnissa eli vielä vaivattomampaa kuin päiväretki Tallinnaan Helsingistä. Laivalla en osaa sanoa kestoa, mutta eiköhän sen netistä äkkiä selvitä. 🙂
Kiva lukea tunnelmia Bratislavasta, kun itse en ole siellä käynyt. Eikä tämän perusteella tullut pakottavaa tarvetta päästäkään , vaikka varmaan ihan kiva kaupunki kuitenkin 🙂
”Ihan kiva” on kyllä osuva kuvaus! Ja sellaisiin kaupunkeihin on ”ihan kiva” joskus päästä käymään, mutta en välttämättä itse lähtisi pidennetylle viikonlopulle Bratislavaan. Tosin voi olla, että pidemmällä ajalla tästäkin paikasta olisi saanut enemmän irti, mutta meille kyllä riitti tämä päiväreissu. 🙂
Pidin enemmän Brastivasta kuin Wienistä: halvempaa kaikin puolin, sopivan kokoinen ja eikä niin pöhöttävä kuin Wien.
Bratislavan koosta kyllä plussaa, siellä asiat ovat mukavan lähellä toisiaan (vaikka vanhankaupugin olisi suonut olla vähän lähempänä rautatieasemaa), mutta muuten omassa mittarissa Wien vei kuitenkin pidemmän korren. Tuntui, että siellä oli ainakin ajatuksia, mitä voisi käydä seuraavaksi katsomassa, Bratislavassa meiltä loppui ideat aika nopeasti.
Bratislawaan pääsee muuten suoraan bussilla lentokentältä. Tai ainakin on aikaisemmin päässyt. Olen joskus ollut siellä pari päivää ja asuin juuri tuon linnan kupeessa, oli aika kiipeäminen hotellille. Muistan mielenkiintoisen kontrastin vanhankaupungin ja sillan toisella puolella avautuvan neuvostotyylisen asuinalueen kesken.
Ai suoraan Wienin lentokentältä? Tuollaiset kontrastit ovat kyllä mielenkiintoisia, muistan samaa Riiasta. Me ei sillan yli sinne neuvostonaapurustoon ehditty nyt Bratislavassa, mutta kyllähän se linnan muurilta pälyiltynä aika kolkolta näytti vanhaankaupunkiin verrattuna.
Minäkään en nyt tämän perusteella Bratislavasta hurmaantunut, mutta pitäisi se silti käydä joskus omin silmin katsomassa. Wien ei kolahtanut myöskään, vaikka pari reissua sinne on tullut tehtyä. Luin viime viikonloppuna jostain vanhasta Mondosta eri junareiteistä ja siellä oli muistaakseni joku reitti Budapestista Bratislavaan. Se kuulosti mielenkiintoiselta.
Heh, ikävää toimia tällaisena Bratislavan lässäyttäjänä, mutta rehellinen täytyy kuitenkin olla. Junamatka Budapestista Bratislavaan voisi olla ihan kiva, toivottavasti olisi paremmat maisemat kuin Wien-Bratislava-välillä. 🙂
Mä tykkäsin Brarislavasta tosi paljon. Ihana, kaunis ja eläväinen kaupunki!
Ehkä se johtui siitä, että tultiin sinne Unkarin puolelta, Keszthelystä, jota suurempaa neukkuajan persläpeä en matkoiltani ole vielä löytänyt. 😀 Tässä alla siitä juttua, jos innostut vilkaisemaan ihan kamalaa kohdetta. 😀
https://www.rantapallo.fi/kaukaahaettua/2015/08/22/kielletty-uima-allas-kurkistus-matkapaivakirjaan/
Nyt oli niin hyvin markkinoitu tuo neukkuajan persläpi, että todellakin kiinnostaa, mikä paikka se sellainen on! 😀 Se on totta, että aina vaikuttaa mielipiteeseen sekin, mistä on tulossa kohteeseen. Mähän oon ristinyt jopa Prahan tylsäksi, koska tulin sinne Berliinistä, jossa mulla oli tosi erikoislaatuinen reissu vaihdon yhteydessä. Joskus toiste olisin voinut rakastua monien muiden tapaan Prahaan. Sama vois olla Bratislavan kanssa.