Martinselkosen eräkeskus | heinäkuu 2016
Joskus alkukeväästä kuulin, että Kainuussa järjestetään karhusafareita. Me olimme viikon lomalla Vuokatissa Katinkullassa, joten tietysti oli varattava yksi yö karhujen katselemiseen.
Kainuu on paras paikka ruskeakarhujen bongaukselle jopa maailman tasolla. Maakuntahan kärsii muuten vähän ankeasta maineesta, mutta karhuturismi tuo nälkämaahan leipää. Kainuussa onkin monta karhusafariyrittäjää, osa järjestää myös susi- ja ahmasafareita. Näitä kavereita ei ole kuitenkaan ollenkaan niin helppo nähdä kuin karhuja, mutta esimerkiksi Adalmina’s Adventuresin Anna-Katri oli onnistunut näkemään susiakin Kuhmossa. Vaikka karhu onkin safarien ”helppo nakki”, ajatus otuksen näkeminen sen omassa elinympäristössä tuntuu hyvin kutkuttavalta.
Valitsin Martinselkosen Eräkeskuksen safarin, koska oli kuullut sen olevan paras. Se vakuuttaa asiakkaan näkevän karhun lähes 100 prosentin varmuudella. Viimeksi karhuton yö koettiin 11 vuotta sitten. Safareita Martinselkosessa on järjestetty jo vuodesta 1996, ja joka vuosi karhuhavainnot ovat lisääntyneet. Se on ammattivalokuvaajien mielestä maailman paras paikka valokuvata ruskeakarhun pentuja. Se on aika paljon.
Hassua onkin, että Martinselkosen Eräkeskus muiden karhusarafiyritysten kanssa tunnetaan paremmin ulkomailla kuin Suomessa. Turisteja matkustaa siis ympäri maailman Kainuun korpiin karhuja töllistelemään, mutta minä en ollut ennen tätä vuotta kuullutkaan tällaisesta mahdollisuudesta.
Millainen oli yö karhukojussa?
Aivan mahtava! Kaikki alkaa kokoontumisella eräkeskuksella. Jos lähtee yöpymään karhukojulla, kannattaa ottaa karhupakettiin myös lounas ja aamiainen seuraavana aamuna. Muuten kojussa voi tulla nälkä.
Martinselkosella on mahdollista mennä myös lyhyemmille iltaretkille, jotka ovat halvempia. Mutta kamoon, koko yöhän siellä kannattaa olla!
Lounaan jälkeen noin parikymmenhenkinen porukkamme jakaantui kahteen autoon kahden eräoppaan kanssa. Automatka kesti 10 minuuttia, minkä jälkeen alkoi noin puolentoista kilometrin vaellus kohti katselukojuja.
Kävelymatkalla on jo mahdollista nähdä karhuja, tai vähintään merkkejä niiden läsnäolosta. Se onkin omiaan nostattamaan jännitystä.
Kun saavuimme pääkojuille, oli paikalla jo yksi karhu. Niin upealta kuin karhun näkeminen tuntuikin, oli jatkettava heti katselukojuihin sisään. Todennäköisesti karhu ei hyökkäisi valokuvaavan turistin kimppuun tällä paikalla, mutta riskejä ei voi ottaa.
Kojussa on jokaiselle oma kameraikkuna, josta työntelimme päitämme ja kameroitamme innokkaasti ulos. Vaikka karhut olivatkin varsin lähellä, perusjärkkärin omalla zoomilla ei kuitenkaan kovin pitkälle pötkitty.
Karhut houkutellaan näille katselukojuille tuomalla niille haaskoja. Ne ovat tottuneet ihmisen hajuun ja tietävät, että kojuissa on tarkkailijoita. Ne siis käyttäytyvät näillä paikoilla eri tavalla kuin käyttäytyisivät muuten luonnossa. Emokarhut opettavat pennuilleen, että näillä alueilla on ruokaa ja siellä haisee ihmiseltä. Ja niin homma pyörii vuodesta toiseen.
Meidän oppaamme heitti kutkuttavan ajatuksen ilmoille: jos on kiertänyt paljon metsissä, on todennäköistä, että karhu on joskus nähnyt sinut, vaikka sinä et karhua.
Yhden karhun jälkeen paikalle alkoi pikku hiljaa virrata lisää nälkäisiä lajitovereita. Heinäkuussa karhuja nähdään yleensä eniten, vaikka toisaalta kesäkuussa niitä voi pörrätä paikalla samaan aikaan kymmeniä, koska mustikat eivät ole vielä kypsyneet. Karhuthan ovat pääasiassa kasvissyöjiä – ajatus mustikoita mussuttavasta nallukasta on aika pelottava, eikö?
Pian saapumisemme jälkeen näimme ensimmäisen kerran emokarhun pentuineen. Kaikkiaan sillä on neljä pentua, joilla on kaikilla eri isät (!), mutta se ei tuo välttämättä kaikkia pentujaan samaan aikaan ruokailemaan. Yksi pennuista on huomattavan harmaa, niin harmaa, ettei oppaammekaan ollut koskaan nähnyt niin harmaata pentua.
Paikalle tuli myös uusi uros, jonka uhkaava kehonkieli ei sopinut emokarhun pirtaan. Eipä ollut vaikea nähdä, kumpi määräsi kaapin paikan. Pentujaan puolustava emokarhu on ihmiselle se kaikkein vaarallisin karhu, enkä todella haluaisi eksyä tämän mamman ja pentujen väliin.
Tämä ihana karhuperhe on muuten vähän kuuluisakin! Heti seuraavana iltana eräoppaamme Joona oli kuvannut videon, jossa äitikarhu oli imettänyt pikkuisiaan samaan aikaan. Harmi, ettei osunut omalle kohdalle. Video on nähtävissä esimerkiksi Ilta-Sanomien sivuilla. Silloin mukana olivat kaikki neljä pentua samaan aikaan. Harmaahapsen tunnistin videolta myös heti.
Tämä kaveri onkin sitten Aku. Kun kysyin Joonalta, onko Aku ollut joskus paikan kingi, hän nauroi. Ei todellakaan! Akua ei ole pitkään aikaan kiinnostanut enää muu kuin syöminen. Silloin kun muut karhut riiaavat naaraita, Aku vain syö. Tarinaa ei ole vaikea uskoa, niin vaivalloiselta näytti Akun askellus. Se myös huohotti niin äärettömän raskaasti, että pelkäsin sen saavan sydänkohtauksen. Onhan se vanhakin, jo 22 vuotta.
Sitten oli tämä jännän värinen nuorempi kaveri, joka oli todella utelias. Se ja Aku tulivat kaikista lähemmäs katselukojuja.
Yhdessä pienemmässä katselukojussa oli yksi karhu tunkenut kuononsa kameraikkunasta sisään. Kojussa majoittunut brittipariskunta ehti napata siitä kuvan. Olisi ollut mahtavaa nähdä se.
Kun katsoo Akun lempeää katsetta, on vaikea pelätä karhua. Ja karhuja ei pitäisikään yleisesti ottaen pelätä. Akakabuton traumatisoimalle karhusafari on avartava kokemus.
Paikalle tuli myös nuoria, emonsa vieroittamia karhusisaruksia.
Tässä taitaa olla taas tuttu perhe.
Välillä piti vähän rapsuttaapapsuttaa, kuten Baloo opetti.
Illan hämärtyessä meno ruokintapaikalla ei ollut hiljentynyt. Nämä kaksi nuorta tutustuvat toisiinsa.
Ja katsokee, miten se istuu! En keste! (<3 EVK)
Lopulta noin vartti ennen puoltayötä luovutin. Ehkä oli aika mennä nukkumaan. Olinhan nähnyt karhuja neljästä asti, pisin aika ilman karhuja oli viisitoista minuuttia. Mielikuvat tuntien odottelusta ovatkin aika myytti tämän paikan osalta.
Pääpaikka on kulunut, mutta siellä näkyy eniten karhuja
Me yövyimme toisessa pääkojuista. Kunnon vehkeillä kuvaavat eivät yleensä tule pääkojuun, sillä maaperä on kulunut eikä tausta ole niin kuvauksellinen kuin vaikkapa läheisellä suolla. Siinä missä pääpaikka häviää taustalla, se voittaa karhujen määrässä. Ammattilaiskojut ovat pienempiä, eivätkä oppaat yövy niissä. Ne ovat myös maan tasalla, jolloin karhut näyttävät huomattavasti suuremmilta kuin isoista kojuista katsottuna. Joskus olisi hauska yöpyä sellaisessa.
Pääkojuissa nukutaan parvisängyissä makuupusseissa. Parhaimmillaan koppiin mahtuisi nukkumaan jopa yhdeksän henkeä, mutta meitä oli onneksi vain viisi. Silloin sai myös vaihtaa mielensä mukaan kuvauspaikkaa. Siellä on myös kuivakäymälä, joka sai kyllä toivomaan, että vatsa toimisi koko yön moitteettomasti…
Eihän se mikään hotelliyö ole. Itse unohdin tyystin karhujen tiirailulta syödä eväitä, joita opas oli ottanut mukaan. Kun oli lisäksi katsonut koko illan karhuja, ei uni meinannut tulla.
Herätys oli vähän kuuden jälkeen aamulla. Uskokaa tai älkää, mutta vaikka karhuja oli vilissyt paikalla koko yön, olin aamulla pettynyt, kun en enää nähnytkään niitä. Karhujen katsomiseen jää todella koukkuun.
Martinselkosen Eräkeskuksen karhusafarille pääsee vielä hetken aikaa: karhujen katselu loppuu 10. elokuuta. Koko yön retki ruokailuineen maksoi 165 euroa. Jos et Kainuuseen enää kerkiä, ensi vuonna otsot heräävät taas keväällä. Kyllähän tämä pitäisi jokaisen suomalaisen bucket listillä olla.
Kiinnostaako karhusafarilla käyminen? Vai oletko jo käynyt?
Piditkö lukemastasi?
Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.
AAAWW!! Mun sydän suli noille pikkunallukoille <3
Katsoin snäpistä Anna-Katrin karhun katselua ja vitsi alkoi kiinnostamaan tuo touhu! En ollut aikaisemmin kuullut Kainuun tai Kuhmon safareista, ja heti piti alkaa tutkimaan. Olen itse nähnyt luonnossa karhun malminetsintähommissa viime kesänä, mutta se oli onneksi kunnioitettavan kaukana ja me oltiin tuulen kannalta hyvässä paikassa, ettei se haistanut meitä. On se silti aika kuumottavaa nähdä noin isoja eläimiä läheltä!
Oho, sä olit kyllä onnekas! Koska on tooosi harvinaista nähdä karhu luonnossa ilman tällaisia järjestelyjä. 🙂 Joo ehdottomasti kannattaa vaikka ensi vuonna sitten mennä. Kuhmossa on tosiaan mahikset nähdä myös ahma ja susi, mutta niitä ei välttämättä näe joka kerta. Tuolla Martinselkosen Eräkeskuksessa viimeksi ”tyhjä yö” 11 vuotta sitten eli siellä saa ainakin rahoillensa karhua. 😀
No ilmeisesti! Mun täytyy ehkä alkaa suunnitella tuonne lähtöä ens kesälle :p
Kävin karhukojulla Kuusamossa vuosi sitten. Oli oikein mukavaa ja aion mennä uudestaan. Onko tuolla samalla tarjoajalla susikuvauskojuja?
Martinselkosessa ei ole, suosittelivat Kuhmoa siihen hommaan. Googlesta löytyy varmasti, kun etsii. 🙂
Vitsi mikä kokemus!
No kyllä! Eikä sen toteuttaminen loppujen lopuksi vaadi muuta kuin Kainuuseen vaivautumista. Ja kesäisin sinne kyllä kannattaa vaivautua. 🙂
Mahtava kokemus! Tämä menee kyllä must do- listalle. Ja noin monta nallukkaa näit.
Se oli! Ja todella tää pitäisi mun mielestä olla kaikkien suomalaisten listalla, kun meillä on parhaat paikat näiden nallukoiden näkemiseen. 🙂 Karhuja oli samaan aikaan parhaimmillaan yhdeksän, eli todella paljon niitä kyllä näkyi.
Eikä, miksi mä en ole koskaan aiemmin kuullut tällaisesta?! Pakko päästä! Niin paljon karhuja ja vielä nuo pienetkin… <3 Muutenkin bongailen eläimiä paljon mieluummin niiden luontaisessa elinympäristössä kuin häkeissä ja tarhoissa ja tämähän on siihen aivan loistava tapa.
No sitä mäkin mietin keväällä, miten en oo kuullut tästä, vaikka karhusafareita on järjestetty jo 20 vuotta? Tää on eettistä eläinturismia parhaimmillaan. 🙂
Oi, onnistuit näkemään noita pikkukarhuja – niistä juteltiin myös omalla karhusafarillani, että Martinselkosella olisi poikasiakin. Mutta kerrassaan upea kokemus, ja niin kuin kirjoitinkin vetää vertoja helposti monelle kansainväliselle eläinsafarille. Ja nuo sudet Kuhmossa olivat kyllä plussaa – odotin näkeväni vain edes yhden karhun, mutta niitä näkikin joukoittain ja lisäksi pienen susilauman. 🙂
Joo, Martinselkonen on erityisen kuuluisa niistä pikkuisista! 🙂 Mutta oli joku toinen bloggaaja nähnyt myös jossain Kuusamon lähellä pentuja. Susien kanssa sulla kävi tosiaan hyvä tuuri, meidän oppaan mukaan sudet kiertää paikkoja kahden viikon sykleissä, jolloin voi tosiaan mennä kaksikin viikkoa, ennen kuin susi näyttäytyy seuraavan kerran. Oot ihan oikeessa, nää on todella kansainvälisen tason eläinsaareja!