9 x uusi elämys tutulla Tuusulanjärvellä

Kaupallisessa yhteistyössä: Visit Tuusulanjärvi, Lottamuseo, Elämyksen Taika, Pescator Villas, Festa Zannoni, Suomen Historiapelit, Gustavelund, Sportuna Oy

Tuusula | elokuu 2019

Kaltaiselleni Keravan kasvatille Tuusulajärvi on tuttu jo lapsuudesta. Se tylsähkö paikka, jonne piti pyöräillä luokkaretkillä katsomaan, miten Sibbe ja Pekka Halonen ovat aikoinaan eläneet. Evvk. Ja entäs se Aleksis Kiven kuolinmökki? Yhtä ankea kuin Seitsemän veljestä.

Nuori keravalainen ei osannut arvostaa eikä ymmärtää, miten kulttuurihistoriallisesti merkittävän alueen lähellä oli kasvanut. Oikeastaan vasta tämän blogin myötä olen ylipäänsä innostunut ulkomaille reissailun lisäksi kotimaanmatkailusta, joten samalla silmät ovat avautuneet uudelleen Tuusulanjärvelle.

Kolme vuotta sitten pyöräilimme Pyryn kanssa Tuusulanjärven ympäri ja ihastuimme alueen kauneuteen. Se oli kuitenkin vain pintaraapaisu siihen, mitä sain kokea eräänä elokuun viikonloppuna, kun pääsin Tasty Travelissimon ja Lähtöportin kutsumana matkabloggaajien Tuusula-päivään. Heidän lisäkseen huippuseuraa tarjosivat Suunnaton, Toisiin maisemiin, Lähtöselvitetty ja Nattura.

En olisi voinut arvata, miten paljon uutta nähtävää ja koettavaa löysin Tuusulanjärveltä, joka on muka niin tuttu vuosien takaa.

1. Lottamuseo ja Lottakanttiini

Kauniissa vaaleansinisessä kartanossa Syvärannan tilalla sijaitseva Lottamuseo on varmasti yksi Tuusulanjärven vierailluimmista kohteista, mutta itselleni kartanon salat aukesivat vasta nyt.

Ennen museota paikalla toimi lottaopisto. Vuonna 1995 perustetulta museolta voikin siis odottaa paljon asiaa Lotta Svärd -järjestön historiasta ja tarinasta. Me pääsimme Lottamuseon tarjoamana tutustumaan sekä päänäyttelyyn että lääkintälottien työhön pureutuvaan erikoisnäyttelyyn.

Molemmat näyttelyt suorastaan pursuivat tietoa sekä perinteisten infotaulujen merkeissä että äänitteinä, joilla lotat kertoivat elämästään omin sanoin. Mielenkiintoisinta olivat mielestäni vanhat apteekkiputelit sekä aidot kiitoskirjeet, joita potilaat olivat lähettäneet heitä hoitaneille lotille.

Erikoisnäyttelyyn kuuluu myös museon piharakennukseen pystytetty Sairasjunan matkassa -näyttely. Hämärään ulkorakennukseen on lavastettu sodanaikainen rautatieasema sekä sairasjuna. Itse arvostan museoissa aina tällaisia tiloja, jotka kertovat paljon konkreettisemmin historiasta kuin pelkät valokuvat tai infotaulut.

Tässä vaiheessa aloimme jo kaivata pientä taukoa tuhdin tietopläjäyksen rinnalle. Onneksi huilipaikka löytyi museon kahvilasta Lottakanttiinista, josta saimme valita mieleisimmät herkut kahvin seuraksi. Voin kertoa, että possumunkeista, korvapuusteista, viinereistä ja muista pullista ei ollut helppo valita, mutta lopulta omalle lautaselle tarttui ihanan sokerinen voisilmäpulla.

Vaikka ei olisi kiinnostusta tai aikaa sukeltaa lottien harmaisiin, kannattaa siis poiketa museossa edes kahvilassa. Alueella minua huomattavasti enemmän pyörinyt Mika kehuu blogissaan Lottakanttiinin olevan hänen kantakahviloitaan Keski-Uudellamaalla.

2. Fjällbon puisto

Tuusulanjärven ympäri pyöräillessä saa toki nauttia tämän tästä järvimaisemista, mutta ihan joka paikasta ei pääse vesirajaan. Siksi olinkin innoissani tästä Mikan meille esittelemästä Fjällbon puistosta, joka vie lasten leikkipaikalta lyhyttä metsäpolkua pitkin kallioille ja siitä aina alas järven rantaan saakka.

Meidän käydessämme siellä Tuusula oli valmistautumassa taiteiden yöhön. Niinpä metsätaivaltamme ilostuttivat Ikea-kasseista kyhätyt meduusat.

Auton saa lasten leikkipaikan viereen Aleksis Kiven kujalle, josta voi tosiaan jatkaa jalan kallioille. Siellä nököttää myös pieni valkoinen huvimaja, jonka ilmeisesti pitäisi olla vierailijoille avoin, mutta tällä kertaa se oli lukossa. Mieli kuitenkin veti kalliolta alemmas järven rantaan, jossa päivää voi viettää vaikkapa piknikin merkeissä.

3. Aleksis Kiven kuolinmökki

Aleksis Kiven viimeinen leposija löytyy kivenheiton (pun intended) päässä Fjällbon puistosta. Koska meillä ei ollut vielä kiire seuraavaan kohteeseen, meistä osa kävi näppärästi Museokortin turvin tutustumassa kansalliskirjailijamme kuolinmökkiin – parin euron sisäänpääsymaksu ei sekään tosin päätä huimaisi.

Vaikka vaatimaton tönö on minulle tuttu ulkoapäin, en ole koskaan aiemmin vaivautunut sisälle asti.

Kivi vietti viimeiset aikansa veljensä ja tämän perheen pienessä torpassa. Tuntuu uskomattomalta ajatella, että kahden huoneen mökissä on majaillut sairaan kirjailijan lisäksi kokonainen perhe.

Kuvan kapoinen sänky on se, johon Kivi menehtyi vuoden viimeisenä päivänä 1872. Sitä ennen hän oli levännyt keittiön puolella olevassa sängyssä, mutta voinnin yhä huonontuessa veljen perhe oli tuuminut, että kuolemaa tekevä kirjailija kannattaisi siirtää keittiöstä kaikkien nähtäviltä perimmäiseen huoneeseen.

4. Sibelius-valoteos

Koskenmäen venepaikan läheisyydessä kelluva, alati kaislikkoon törmäilevä Sibelius-valoteos kuulosti niin ihanan oudolta, että se oli pakko nähdä omin silmin.

Toni Luoteen teos on kunnianosoitus Eila Hiltusen kuuluisalle Sibelius-monumentille. Ponttoonin päällä kelluva valoteos valmistui Suomi 100 -juhlavuonna, ja sen ensimmäinen kotipaikka oli hotelli Gustavelundin ranta. Me käväisimme tervehtimässä sitä päiväsaikaan, jolloin se ei ehkä päässyt ihan oikeuksiinsa. Pimeällä teos valaistaan led-valoin.

Vaikka teos ei yksinään houkuttelisikaan pysähtymään Koskerannan venepaikalla, ehkä nämä tyynenkauniit rantamaisemat saavat?

5. Sarvikallion Seittelinreitti

Tuusulanjärven länsipuolella sijaitsevalta Sarvikalliolta aukeavat järven kauneimmat maisemat. En ollut Pikku-Kolilla ensimmäistä kertaa, mutta nyt Sarvikallion metsäosuudella oli tarjolla aivan uusi elämys. Juuri tuona elokuun toisena viikonloppuna sinne aukesi 3,4 kilometrin mittainen Seittelinreitti, jonka me pääsimme testaamaan ensimmäisten joukossa. Ympyräreitti sopii kuljettavaksi monella eri tyylillä.

Meidän ryhmä rämän menopeliksi valikoitui kickbike. Retkioppaanamme toimi ihanan energinen Julia Loukia Elämyksen Taialta. Yritys on erikoistunut virkistys- ja työhyvinvointipäivien järjestämiseen Uudellamaalla. Minulle oli huomaavaisesti järjestetty polkupyörä siltä varalta, etten jaksaisi mahani kanssa potkia koko reittiä.

Ja voin kertoa, että en olisi jaksanut! Kickbikellä ajaminen saattaa näyttää leppoisalta, mutta siinä pääsee hikoilemaan paljon vuolaammin kuin polkupyörän satulassa – varsinkin mutkittelevalla Seittelinreitillä, joka on miinoitettu pienillä hyppyreillä tämän tästä. Seittelinreitti olisikin varmasti kaikista hauskin maastopyörän selässä, sillä kickbiken pohja raapi nyppylöitä ja hidasti matkaa. Myöskään minun vaihteettomalle, jalkajarruiselle mummopyörälle Seittelinreitti ei ollut ihan ideaali.

Tiukkojen käännösten ja toisinaan jyrkkien mäennyppylöiden jälkeen oli huilitauko Sarvikalliolla enemmän kuin paikallaan. Julia ei ollut onneksi unohtanut eväitä, vaan saimme nauttia kupposet kuumaa pakurikääpäteetä sekä näkkileipää nokkoslevittellä.

Hetken Pikku-Kolilla kruunasi itselleni ihka ensimmäinen #skumppaakuksasta-kokemus – olkoonkin, että skumpan virkaa toimitti itselläni Lehtikuohuva. Muille skumpat tarjosi Viinilinna.

6. Pescator Villas

Koska olen aina asunut lähellä Tuusulanjärveä, minulle ei ole koskaan tullut mieleen, että viettäisin alueella yön yli -retken. Mutta enpä ole koskaan tiennyt, kuinka tyylillä täällä voisi majoittua!

Meidän kahdeksan hengen bloggariporukka majoittui järven länsipuolella Pescator Villasin hulppeassa Villa Lohessa. Kolmikerroksisessa rivitalohuoneistossa on tilaa jopa 13 yöpyjälle, eikä varsinkaan ylimmän kerroksen master bedroomissa tarvitse tinkiä tyylistä.

Isot ikkunat, korkeat huoneet ja parvekkeelta pilkottava vehreä järvimaisema tekevät mielen heti levolliseksi. Kellarikerroksessa odottavat sauna ja poreamme. Miltähän tuntuisi asua näissä maisemissa? Yksi neljästä Pescator Villoista onkin yksityiskäytössä, kun taas meidän Villa Lohen lisäksi vuokrattavana ovat Villa Kuha ja Villa Karppi.

Ei liene yllätys, että Villa Lohesta löytyy hyvin varusteltu keittiö, jossa voi loihtia illallisia isommallekin porukalle. Meitä hemmoteltiin ihanan runsailla ja herkullisilla Italian mauilla, kun meille kokkaamaan saapui Festa Zannoni -pitopalvelun Oona. Järvenpääläinen pitopalvelu on äänestetty Suomen parhaaksi, eikä sieni-bruschettaa, marinoituja artisokkia ja herkkusienipastaa syödessä sitä ihmettele yhtään.

Tällaista italialaisen ruuan kuuluukin mielestäni olla: yksinkertaista, täyteläistä ja täynnä makua. Suurimman vaikutuksen tekivät nimenomaan sieniruuat, jotka monesti voivat olla täysin vetisiä ja mauttomia, mutta puoliksi italialaisen Oonan käsissä niistä syntyi herkullista lohturuokaa.

Ruokailuhetkemme kruunasi Pescator Villasin meille järjestämä yllätyskonsertti. Olo oli varsin etuoikeutettu.

7. Tuusulanjärvi-lautapeli

Kesken juhlaillallisen Villa Lohen oveen koputettiin. Oven takana oli Suomen Historiapeleiltä Pekka Kärkkäinen. Hänellä oli meille mielenkiintoisia tuliaisia: Tuusulanjärven taiteilijayhteisö -lautapeli.

Paikallishistoriaan uskomattoman intohimoisesti suhtautuva Kärkkäinen on suunnitellut pelin yhdessä vaimonsa kanssa.

Peli oli alunperin suunniteltu opaskirjaksi, mutta pariskunnan hengentuote muotoutui kuitenkin pelattavaksi paketiksi. Ja mikä olisikaan parempi tapa sukeltaa alueen historiaan kuin pelaaminen?

Ainakin tälle bloggariporukalle matka Tuusulanjärven ympäri historiapelin muodossa aiheutti monta ratkiriemukasta hetkeä, ja samalla alueesta oppi uusia asioita kuin itsestään. Nyt selvisi esimerkiksi se, miksi Eero Järnefelt maalasi niin usein sammakon teoksiinsa.

8. Gustavelund

Me nukuimme makoisat yöunet tosiaan järven länsipuolella, mutta nukkujille löytyy perinteisempikin vaihtoehto itärannalta. Vuonna 1965 perustettu Gustavelund on itsellenikin entuudestaan tuttu erään työkeikan takia, mutta nyt pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan uudistuksen läpikäyneeseen hotelliin tarkemmin.

Aivan alkuun söimme maittavat hotelliaamiset Gustavelundin aurinkoisella terassilla, joka houkuttelee puoleensa myös hotellissa yöpymätömiä vieraita. Meille hotellia esittelevä Maritta Ryhänen kertoi ylpeästi uudesta työpaikastaan. Selvisi muun muassa, että Gustavelund on perheyritys, eikä mikään ketjupaikka.

Ryhäsellä oli meille näytettävänä monta helmeä hotellin sisällä. Tylsähkön ulkokuoren alle Gustavelund kätkee esimerkiksi huikean sisäpuutarhan, jonka kruununjalokivi on vuonna 1985 istutettu palmu. Hotelli on uusittu tyylikkäästi, 1960-luvun tunnelmaa kunnioittaen, eikä tunkkaisuudesta ole tietoakaan. Suomalaisen designin ystäville hotelli on varsinainen aarreaitta, jossa pääsee ihastelemaan esimerkiksi Yrjö Kukkapuron tuoleja.

Löytyipä hotellista myös Ruotsinlaivan diskoa muistuttava Gustava Club sekä juhlasali, jonka keskellä jalan voi laittaa koreaksi valaistulla tanssilattialla.

Miten kaukana tylsästä konferenssihotellista Gustavelund siis oikeasti olikaan! Täällä olisi hauskaa juhlia firman bileet jos toisetkin.

9. Risteily Tuusulanjärvellä

Kun järvellä kerran oltiin, pitihän siellä vesillekin päästä. Me loikkasimme suoraan Gustavelundin laiturilta Sportunan järjestämälle risteilylle, jonka isäntä toimi Juha Jäntti. Salibandypiireissä pyöriville Jäntti on tuttu Suomen maajoukkueen valmentajana.

Livuimme Jäntin ohjaamalla risteilijällä hissuksiin Gustavelundista kohti Halosenniemeä ja Sarvikalliota. Taustamusiikkina soi itseoikeutetusti Sibelius. Yhdistettynä suomalaiseen järvimaisemaan Sibelius sai aikaan varsin kansallisromanttisia tuntemuksia.

Aika ajoin pysähdyimme kuuntelemaan jonkin tarinan taiteilijayhteisöön liittyen. Muutaman kerran Jäntti puhkesi jopa runonlausuntaan. Vaikka emme matkanneet kilometreissä kauas, pääsimme ajassa hyvin elävästi taaksepäin siihen aikaan, kun Aho, Sibelius, Järnefelt ja kumppanit asuivat järven äärellä.

Sportuna järjestää myös toisenlaisia teemaristeilyjä, joilla voi päästä esimerkiksi Titanicin tunnelmiin, mutta lämmin suositus ainakin tälle paikallishistoriaan keskittyvälle aikamatkalle.

***

Vietimme Tuusulanjärvellä aikaa vain hieman yli vuorokauden, mutta siinä ajassa koimme ja teimme hengästyttävän paljon asioita. Viikonloppu todisti sen, että vaikka Halosenniemi, Ahola ja Ainola olisivat jo käytyjä kohteita, Tuusulanjärvi tarjoaa uskomattoman määrän historia-, kulttuuri- ja luontoelämyksiä.

Lähtisitkö lähimatkalle Tuusulanjärvelle?

Seuraa Tien päällä -matkablogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.