Kotor | Budva | elokuu 2015
Dubrovnikista tehtävistä päiväretkistä suosituin on retki Montenegroon – ainakin meidän käyttämämme matkafirman mukaan. Meillä ei ollut pikkuruisesta maasta juuri mitään odotuksia. Tiesimme kuitenkin, että Kotor oli kaunis ja että Casino Roayle oli tehnyt Montenegron turismille ihmeitä – vaikka elokuvaa ei ollut edes kuvattu Montenegrossa vaan jossain Tšekin kylpyläkaupungissa.
Me pakkauduimme eläkeläisten kanssa bussiin kohti Montenegroa, jossa kuulemma sataisi koko päivän. Mahtavaa.
Ensimmäinen kosketus Montenegroon todella oli kaatosateessa. Pysähdyimme huoltoaseman vessaan, josta saksalaisnainen totesi ulos tullessaan disgusting. Itse ajattelin, että kyllä monet reikä lattiassa -vessat ovat paljon enemmän disgusting.
Montenegrossa rakennukset näyttivät paljon rähjäisemmiltä kuin Dubrovnikissa. Taasen Bosniaan verrattuna ne näyttivät olevan ihan ok-kunnossa.
Ensimmäinen pysähdys oli Kotorinlahdella, jossa ihailimme kahta tekosaarta. Lahdella tavallaan tiivistyy se, mitä Montenegrosta olisi odotettavissa: kaunista merta, jylhiä vihreitä vuoria, hienoja vanhojakaupunkeja sekä nättejä tekosaaria.
Kotorinlahdelta jatkoimme Kotoriin, jonka suola on tietysti sen keskiaikainen vanhakaupunki. Kotorissa oli juuri satanut, joten vanhankaupungin kaunis kivetys kiilsi vesilammikoista. Ilma oli muuttunut painostavan kuumaksi.
Meille annettiin vinkiksi käydä kiipeämässä Kotorin kaupunginmuurille, joka vei vuorille. Se on jokaisen Kotorin-kävijän must see.
Sinne löytää samoilemalla pitkin vanhankaupungin kapeita kujia ja somia aukioita. Käydä voi esimerkiksi St. Nicholaksen valkeassa ortodoksisessa kirkossa.
Meidän oppaamme mukaan ortodoksinen Montenegro on monella tapaa Serbian vaikutuksen alla. Balkanin monimuotoisuutta kuvaa hyvin se, että Kroatiassa suurin osa on katolilaisia, Bosniassa muslimeja ja Montenegrossa tosiaan ortodokseja.
Minä olin tulossa kipeäksi tällä reissulla, joten Kotorin kaupunginmuurille kiipeäminen tuntui pahalta. Mutta se oli aivan pakko tehdä, sillä maisemat alas vanhaankaupunkiin ja Kotorinlahdelle olivat mielettömän kauniit.
Kotorilta jatkoimme matkaa Budvaan, joka on oppaamme mukaan venäläisten miljonäärien leikkipaikka. Toinen toisiaan hulppeampia hotelleja ja lukaaleja nousee vuorille, Budvan venesatamassa lilluu mörssärimäisiä luksusveneitä.
Ennen Budvaan jalkautumista kävimme katsomassa sen lähellä olevaa tekosaarta, Sveti Stefanin luksussaarta. Siellä yöpyminen maksaa tuhat euroa per yö. Pikkuruinen saari on aikamoinen söpöläinen, mutta en usko, että se on aivan hintansa väärti.
Budva on Kotoriin verrattuna reippaan ja nuorekkaan oloinen. Kotor tuntuu eurooppalaiselta, Budvasta tulee vähän mieleen Turkin Alanya kaikkine vesiurheilumahdollisuuksineen ja hotellikompleksineen.
Tuntuu, että Budvasta ei tavallaan juuri tästä syystä saisi pitää: uusi raha on vienyt paikalta persoonaa. Toisaalta siellä on myös hurmaava vanhakaupunki, josta pidin yhtä lailla kuin Kotoristakin. Se oli tietyllä tapaa vähän raikkaampikin, sillä sen toisessa päässä pääsi rannalle haistelemaan meri-ilma.
Poikaystäväni tykästyi nimenomaan Budvaan, enkä minäkään pistäisi pahakseni mennä sinne uudestaan. Kotor oli Budvaan verrattuna arvokkaan ja historiallisen tuntuinen, mutta jotenkin raskas. Tuntui, että lämmin ilma vyöryi vuorilta hikisenä niskaan. Budvassa sai nauttia kevyemmästä meri-ilmasta, joka teki kaupungin tunnelmasta jotenkin huolettomamman.
3 syytä mennä Montenegroon:
- Välimatkat ovat lyhyitä, joten Montenegroa voi tutkia vaikkapa autolla mukavasti.
- Kotor ja Budva ovat vierailunarvoisia kauneutensa ja tunnelmansa puolesta.
- Montenegro on Kroatiaa halvempi Adrianmeren-kohde
Piditkö lukemastasi?
Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.
